Onko ihminen vastuussa luonteestaan?

Hyveet ovat moraalisesti jaloja luonteenpiirteitä. Hyvä ihminen kehittää luonnettaan, kehittyy ihmisenä. Luonteensa jalostaminen on jopa keskeisempää kuin yksittäisten tekojen moraalisuus. Oletko samaa mieltä?

Vastakkaisen kannan mukaan ihminen voi olla millainen lystää, kunhan ei tekojen tasolla tee mitään väärää.

Kumpi väite on lähempänä sinun kantaasi. Muista perustella.

Jos haluat, että huomioin kommenttisi arvioinnissa, kommentoi ennen perjantaita 23.3.

Mitä tehdä, kun tekonsa seurausta ei voi tietää etukäteen?

Hyvä ystäväsi juo liikaa alkoholia.
Hän suuttuu varmuudella, jos siitä sanoo.
Näin tapahtuu, sanotpa asiasta miten kauniisti hyvänsä.
Sanominen saattaa pysäyttää häntä miettimään asiaa.
Se voi myös tehdä hänestä entistä uhmakkaamman.
Et voi tietää.

Mitä sinun pitäisi tehdä? Mikä olisi oikein?

Jos haluat, että huomioin osallistumisesi arvostelussa, kirjoita kommentisi ennen 23.3.

Onko hyväntekeminen taito- vai tahtolaji?

Onko auttaminen taitolaji? Tärkeintä ovat tulokset ja taito.

Vai onko auttaminen tahtolaji? Tärkeintä hyvä tahto ja tarkoitus. Tuleeko mieleesi esimerkkejä hyväntahtoisista ihmisistä, jotka ovat saaneet aikaan pahaa? Entä ihmisistä, joiden apu on ollut taitamatonta, mutta silti tarpeellista ja hyvää?

Vai pitääkö ajatella, että eri ammateissa on syytä arvostaa eri hyveitä:
Kirurgin tai siltainsinöörin hyveisiin kuuluisi ennenkaikkea korkea osaaminen, ammattitaito. Ystävällisyyys ja rehellisyys eivät olisi heidän kohdallaan yhtä tärkeitä.

Lastentarhanopettajan hyveissä korostuisi ystävällisyys ja rehellisyys, taitavuuden tai ahkeruuden ollessa vähemmän tärkeitä.

Jos hyväksyt idean, että eri ammatit vaativat erilaisia hyveitä, kerro millaisia hyveitä kuuluu sinun eniten arvostamiisi ammatteihin.

Jos haluat, että huomioin osallistumisesi arvostelussa, kommentoi ennen pe. 16.3.

Onko Rodin Hood sankarisi?

Esitän saman kysymyksen kuin oppitunnilla: toimiiko Robin Hood oikein varastaessaan rikkailta ja antaessaan köyhille?

Entä nörttihakkeri, joka ohjelmoisi suuryhtiöiden voittoja vaikkapa Unicefin tai SPR:n tileille?

Monesti puhutaan moraalin kaltevasta pinnasta - jos alkaa varastaa rikkailta auttaakseen köyhiä, alkaa vähitellen varastaa ihan vain itselleenkin. Jos tarkoitus pyhittää keinot, ja ihminen alkaa tehdä kyseenalaisia tekoja, hänen omatuntonsa kuuroutuu. Ihminen aloittaa Robin Hoodina, mutta muuttuu varsin nopeasti tavalliseksi maantierosvoksi. Miten todennäköisenä pidät tätä vaihtoehtoa?

Usein varoitellaan myös ottamasta oikeutta omiin käsiinsä. Miten sitä perustellaan? Miksi oikeuslaitos päättää rangaistuksista eikä uhri?

Muista perustella.

Jos haluat, että huomioin osallistumisesi arvostelussa, kommentoi ennen perjatai 16.3. oppituntia.

Onko magneetilla sielu?

Bakteerit osaavat paeta myrkyllistä ainetta vetäytymällä kauemmaksi. Kurkussamme tai suolistossamme asustelevat bakteeriyhteisöt osaavat myös toimia yhdessä ja puolustaa valloittamaansa suotuisaa aluetta. Onko niillä sielu? Suunnittelevatko ne toimintaansa?

Keskiajan teologit miettivät, onko magneetilla sielu. Magneetti on elonta ainetta, mutta sillä on ihmeellinen kyky liikuttaa toista magneettia. Keskiaikaisen mielen oli vaikea hyväksyä, että eloton aine voisi toimia mielekkäästi ja aktiivisesti.

Nykyajan ihminen tuskin uskoo, että magneetilla tai bakteerilla on sielua. Bakteeri ei tajua myrkkyä vaaralliseksi, sen enempää kuin kello tajuaa näyttävänsä aikaa.

Entä onko ihmisellä sielu? Rene Descartesin mielestä ihmisellä täytyy olla aineeton sielu, koska muutoin olisimme koneita. Hän päätteli, että aine on luonnonlakien alaista ja jos ihminen olisi vain ainetta, hänellä ei voisi olla vapaata tahtoa. Sielun Descartes sijoitti käpyrauhaseen, koska se ei ollut jakautunut kahtia kuten isotaivot tai pikkuaivot. Kartesiolaisuus on arkiajattelussa yleistä ja siitä on helppo johtaa kuolemattomuuden ajatus: kuoleman jälkeen ihmisen ruumis maatuu, mutta sielu jää henkiin.

Mitä sanoo nykytiede? Aineeton sielu voi olla olemassa tai sitten ei. Siihen tiede ei oikein osaa ottaa kantaa. Se voidaan kuitenkin todeta, että ihmisen mieli on varmuudella kytköksissä aineeseen, aivoihin. Aivovaurio voi jopa muuttaa luonnetta tai heikentää ihmisen kykyä moraaliseen harkintaan. (Ja käpyrauhasen suhteen Descartes oli täysin hakoteillä.)

Ajattelumme, tunteemme ja muistimme syntyvät hermosolujen toiminnasta. Tarkoittaako tämä sitä, että tahdonvapautta ei ole? Ei välttämättä. Descartesin aikalainen Spinoza osui luultavasti lähemmäksi totuutta ajatellessaan, että tahdonvapaus ei vaadi aineetonta sielua, koska vapaus on aineen ominaisuus.

Aivotutkimuksen näkökulmasta tahdonvapaus menee suunnilleen näin: Emme voi tahdollamme päättää ketä rakastamme tai päättää lakata vihaamasta jotakuta tms. Sen sijaan voimme aivojemme otsalohkon avulla hillitä itseämme. En voi estää itseäni suuttumasta, mutta voin vallan mainiosti säädellä sitä, miten suuttumustani ilmaisen. Eri asia on, jos joudun kolariin ja tietyt alueet otsalohkostani vaurioituvat.

Otapa kantaa: a) Onko ihmisellä sielu? b) Mitä sielun käsitteellä tarkoitetaan?   c) Onko aineeton sielu välttämätön edellytys sille, että meillä olisi tahdonvapaus d) Jos ihmisen kyky moraaliseen toimintaa heikentyy otsalohkovaurion takia, onko hän yhä yhtä paljon vastuussa teoistaan kuin ennen?

Elämän tarkoitus

Kysymys liittyen tämän päivän oppituntiin.
Mikä seuraavista vaihtoehdoista tuntuu oikeimmalta:
a) Ihmisen elämällä on jokin tietty tarkoitus. Sen voi voi löytää, kun sitä sitkeästi etsii
b) Jokaisen ihmisen elämällä on omanlaisensa tarkoitus. Jokaisen pitää löytää oman elämänsä tarkoitus.
c) Mitään tiettyä elämäntarkoitusta ei ole. Elämäntarkoitusta ei pidä etsiä, se pitää luoda itse.
d) Elämällä ei ole tarkoitusta.
e) Jokin muu, mikä?

Kissan sielu?

Muinaisessa Egyptissä muumioitiin ihmisten lisäksi myös eläimiä. Ns. kissamuumiot olivat yleisiä ja liittyivät toisinaan kissajumala Bastetin kulttiin. Bastet oli raskaana olevien naisten suojelija, sekä musiikin tanssin ja nautinnon jumala. Lisäksi hän saattoi suojella pahoilta hengiltä. Osa kissamuumioista lienee ollut uhreja hänelle. Toisissa kissamuumioissa on saattanut olla ideana, että rakas lemmikki seuraa omistajaansa kuolemanjälkeiseen elämään.

Kristinuskossa ihminen ymmärretään Jumalan kuvaksi ja siten muuta luontoa korkeammaksi. Esimerkiksi kuuluisa teologi Tuomas Akvinolainen ajatteli eläimen sielun tuhoutuvan sen ruumiin kuollessa - kuoleman jälkeinen elämä olisi siten varattu vain ihmisille. Toisaalta keskiaikaisten kristittyjen suhde eläimiin vaihteli, esimerkiksi Franciscus Assisilaisen väitetään jopa saarnanneen eläimille.

Oman omituisen lisänsä aiheeseen tuovat keskiaikaiset, viralliset oikeudenkäynnit, joissa syytettyina oli eläin. Esimerkiksi sika, joka oli surmannut vauvan, tuomittiin kuolemaan, eikä sen lihaa saanut syödä. Teologisen perustan näille oikeudenkäynneille loi raamatunkohta: "Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, niin härkä kivitettäköön älköönkä sen lihaa syötäkö, mutta härän omistaja olkoon vapaa rangaistuksesta." (2 Ms. 21:28). Eläimille nimitettiin keskiaikaisissa oikeudenkäynneissä  asianajajakin. On jopa löydetty maininta oikeudenkäynnistä hyttysiä vastaan, joskin oikeus päätyi vapauttavaan tuomioon, mikä olikin hyvä, sillä syytetyt eivät ilmestyneet paikalle.

Oma lapsuudentraumani liittyy kissaan: Olin noin nelivuotias, kun näin miten hyvin rakas kissamme jäi auton alle. Minua lohdutettiin, että kissat pääsevät omaan taivaaseensa. Tuomas Akvinolainen olisi ollut moisesta lohduttelusta kauhuissaan, Franciscus Assisilainen olisi ehkä uskonut lohdutukset itsekin.

Mitä mieltä sinä olet? Onko eläimillä sielu? Entä onko ihminen eläin? Onko eläimillä tietoisuus ja tunteita?

Ovatko uskovaiset hyviä ihmisiä?

Vanhan väitteen mukaan uskonto
a)    ei tee pahasta ihmisestä hyvää
b)    eikä muuta hyvää ihmistä pahaksi
mutta uskonto voi tehdä
c)    pahasta ihmisestä vielä pahemman
d)    ja hyvästä vielä paremman

Uskonto on tämän väitteen mukaan eettinen vipu. Julma ihminen voi uskonnon takia unohtaa kaikki estonsa. Hän ei sääli toisinajattelevia lainkaan, koska uskoo näiden olevan paholaisen asialla. Empaattinen ja ihmisrakas ihminen taas voi saada uskonnosta lisävoimia ja motivaatiota toimia muiden hyväksi.

Jotkut narkomaanit ja väkivaltaiset ihmiset ovat onnistuneet pääsemään irti vakavista ongelmistaan uskonnon avulla. Siksi ehkä tarvitaan vielä ainakin yksi vaihtoehto:
e)    Uskonto voi auttaa ongelmaista ihmistä pääsemään takaisin raiteilleen.

Mitä mieltä sinä olet? Vaikuttaako uskonto ihmisen kykyyn ja haluun olla moraalisesti hyvä, lämmin, empaattinen ja vastuuntuntoinen?

Mistä on paratiisi tehty?

Jos kristinusko olisi syntynyt Suomessa, taivas kuvattaisiin luultavasti lämpimäksi paikaksi. Aina olisi kesä ja uimavedet olisivat puhtaat. 

Ilmestyskirjassa taivas kuvataan hyvin juhlavaksi kultakaupungiksi, esikuvana on ilmeisesti keisarin hovi.Köyhän ja vainotun kirjoittajan taivaassa valtaa pitää hyvä Jumala eikä tyly keisari.

Shakespearella on kuuluisa kuvaus kuolemanjälkeisestä elämästä: ”Kuolla, nukkua vain, ja kenties nähdä unta”.

En kysy uskotko taivaaseen. Kysyn, millainen olisi mielestäsi Taivas, jossa voisit kuvitella viihtyväsi hyvin? Kenties jopa iankaikkisesti.

Äiti meidän joka olet taivaassa

Astronautilta kysyttiin, oliko hän löytänyt avaruudesta Jumalaa. Astronautti nyökkäsi myöntävästi.
- Millainen hän on? kysyivät uteliaat.
- She is black, vastasi astronautti.

Länsimainen taide kuvaa Jumalan usein valkoihoiseksi iäkkääksi mieheksi. Harmaat hiukset ja parta kuuluvat useinmiten kuvaan. Mutta onko Jumalalla todella keho ja sukupuoli? Kuinka konkreettiseksi Jumala todella ajatellaan.

Mitä mieltä sinä olet? Voisiko isä meidän rukouksen halutessaan lausua myös äiti meidän rukouksena? Onko Jumalalla sukupuoli ja ihonväri, keho?

Enkeleitä onko heitä?

Enkeli ymmärretään yleensä taivaalliseksi henkiolennoksi, joka avustaa Jumalaa. Raamatussa enkelit tuovat Jumalalta viestejä, mutta myös suojelevat ihmisiä tai käyvät sotaa paholaista vastaan.

Erityisen suosituksi on tullut ajatus suojelusenkeleistä. 1200 –luvulla elänyt kuuluisa teologi Tuomas Akvinolainen ajatteli, että jokainen ihminen saa syntyessään oman suojelusenkelin, mutta vasta kasteessa hänelle annetaan täydet toimintavaltuudet.

Enkeli on varsin helppo tulkita myös psykologisesti. Lapsi tarvitsee paljon turvaa ja vanhemmat eivät ole aina suojelemassa. Tästä syystä ajatus suojelusenkelistä on kovin lohduttava.

Niin tai näin, enkelin idea on suosittu ja rakastettu. Enkelinkuvia on lukemattomissa pienissä tauluissa, kiiltokuvissa ja koristeissa. 

Mitä sinä tuumit? Mistä ihmiset puhuvat, kun he puhuvat enkeleistä? 

Mitä ajatella paholaisesta?

Koraanin mukaan mahtava enkeliruhtinas Iblis kieltäytyi kumartamasta ensimmäistä ihmistä eli Aadamia, vaikka Allah käski. Tottelemattomuus suisti Ibliksen taivaasta ja hänestä tuli Allahin vastustaja. Juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa esiintyy ajatus Jumalan vastustajasta, paholaisesta. Se, mitä paholaisella tarkoitetaan, vaihtelee suuresti. 

Jotkut uskovat, että maailmassa esiintyvän pahuuden taustalla on ainakin osin, jonkinlainen tunteva ja pahaa tahtova yliluonnollinen voima. Hieman kuin Voldemort Pottereissa tai Sauron Tarussa sormusten herrasta.

Liberaalimmasta näkökulmasta katsoen paholainen on uskonnollinen kielikuva. Paholaista ei tällöin ymmärretä yliluonnolliseksi olennoksi laisinkaan, vaan osaksi ihmisen omaa mieltä. Hieman kuin sarjakuvassa, jossa Aku Ankka kuuntelee vuorotellen sisäistä enkeliään ja sisäistä paholaistaan. 

Uskontojen kriitikkojen mielestä paholainen on yksi uskonnollisten ihmisten keinosta pelotella ihmisiä. Paholainen voi liittyä myös uskontojen väliseen vihanpitoon: kristittyjen mielestä liettualaisten ukkosenjumala ”Perkunas” onkin paholainen. 

Mitä mieltä sinä olet? Miten ymmärrät termin paholainen? 

Onko Jumala suuri kosminen korva?

Juutalaisen rabbin Martin Buberin mukaan JumalaSTA ei pidä puhua. Se on mahdotonta ja mielivaltaista, Jumalasta voi väittää mitä vain, koska kukaan ei voi tietää hänestä mitään. Jumala on liian käsittämätön, jotta ihminen voisi häntä mitenkään ymmärtää. Buber ei kuitenkaan ole ateisti tai agnostikko. Hän uskoo Jumalaan ja uskonnon ydin on hänen mukaansa siinä, että JumalaLLE voi puhua. Jumala on hän, joka "kuulee ja kuuntelee ihmislasten rukoukset".

Tällöin uskonnon ydin on rukous, ja Jumala on tavallaan suuri kosminen korva.
En tiedä olenko Buberin kanssa samaa mieltä, mutta huomaan pitäväni hänen ajatuksistaan.

Otapa kantaa Buberin väitteisiin: a) Jumalasta ei pidä puhua, koska emme oikeastaan pysty puhumaan hänestä mielekkäästi. b) Jumalalle voi puhua ja uskonnon ytimessä on kokemus, että joku jossakin kuulee rukoukset ja ymmärtää ne.

Uskooko vedonlyöjä Jumalaan?

Ranskalainen 1600 -luvulla elänyt matemaatikko ja filosofi Blaise Pascal laskeskeli, että uhkapelurin kannattaa uskoa Jumalaan. Ideana on, että panos Jumalaan uskomisessa on varsin pieni - ihminen joutuu luopumaan joistakuista paheistaan. Samalla voittomahdollisuus on määrättömän suuri, ikuinen elämä Paratiisissa. Lisäksi ajatuksena on, että uskomatta jättämisellä ei voita paljoakaan, mutta riskinä on ikuiset kärsimykset helvetissä.

Pascalin logiikka tuntuu minusta hieman kierolta. Uhkapelurin usko ei ole uskoa ollenkaan, se on yritysjohtajan kustannuslaskelma.  Pascalin vaaka myös pelkistää vaihtoehtoja liikaa, sillä onhan mahdollista, että:
a) Jumala ei välitä siitä, uskotaanko häneen vai ei
b) Vedonlyöjä sattuu uskomaan väärään Jumalaan ja saa rangaistuksen
c) Suhteellisen säädyllinen elämä ei ole uhraus, vaan tie onneen niin uskovalle kuin ateistille.

Vaan mitä mieltä sinä olet? Onko Jumalaan uskominen järkevä valinta? Ratkaisevatko ihmiset mielipiteensä Jumalasta järjen vai tunteen avulla? Toimiiko Pascalin vaaka tämän asian ratkaisemisessa?

Muinais-Babylonialainen jumala tai pahahenki työssään