Koraanin mukaan mahtava enkeliruhtinas Iblis kieltäytyi kumartamasta ensimmäistä ihmistä eli Aadamia, vaikka Allah käski. Tottelemattomuus suisti Ibliksen taivaasta ja hänestä tuli Allahin vastustaja. Juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa esiintyy ajatus Jumalan vastustajasta, paholaisesta. Se, mitä paholaisella tarkoitetaan, vaihtelee suuresti.
Jotkut uskovat, että maailmassa esiintyvän pahuuden taustalla on ainakin osin, jonkinlainen tunteva ja pahaa tahtova yliluonnollinen voima. Hieman kuin Voldemort Pottereissa tai Sauron Tarussa sormusten herrasta.
Liberaalimmasta näkökulmasta katsoen paholainen on uskonnollinen kielikuva. Paholaista ei tällöin ymmärretä yliluonnolliseksi olennoksi laisinkaan, vaan osaksi ihmisen omaa mieltä. Hieman kuin sarjakuvassa, jossa Aku Ankka kuuntelee vuorotellen sisäistä enkeliään ja sisäistä paholaistaan.
Uskontojen kriitikkojen mielestä paholainen on yksi uskonnollisten ihmisten keinosta pelotella ihmisiä. Paholainen voi liittyä myös uskontojen väliseen vihanpitoon: kristittyjen mielestä liettualaisten ukkosenjumala ”Perkunas” onkin paholainen.
Mitä mieltä sinä olet? Miten ymmärrät termin paholainen?
Itse en usko mihinkään "paholaiseen". Tuosta itse termistä tulee kyllä mieleen jonkinlainen hirviö, ei niinkään ihminen, koska haluan uskoa, ettei kukaan voi olla läpeensä paha. Mielestäni paholaista ei ole juuri sen takia, että mitään kokonaan pahaa ihmistä, tai olentoa ei ole.
VastaaPoistaEnkä usko liberaalien "paholainen on osa ihmisen mieli" -juttuakaan. Ihmisellä on tietenkin omatunto, mutta että meissä jokaisessa asuisi tavallaan "paholainen" on minusta vähän kummallinen väite. Itse uskon enemmän psykologian selityksiin ihmisen toiminnan "pahuudesta".
- Sahara
Osa liberaaleista tulkitseekin paholaisen juuri psykologisesti. Paholainen ajatellaan tällöin vain kielikuvaksi ihmisen kyvystä pahuuteen. Joidenkin mielestä on kuitenkin tärkeää säilyttää uskonnollisen kielen tietty runollinen voima ja monimerkityksellisyys. Psykologiatieteen termeissä taas pyritään enemmän yksiselitteisyyteen ja täsmällisyyteen kuin runollisuuteen.
VastaaPoista- Vesa ope
Paholainen on totisesti kuvattu kautta aikain hyveellisyyden antagonistina, Jumalan vastustajana ja maailmojen tuhoajana. Näistä allekirjoittanut pitää Jumalan vastustajaa osuvimpana määritelmänä, sillä Jumalan tahto ei ole lähes kaikkien kategorisesti (ehdottomasti) noudattama: Ne pienet itsekkäät teot hetkinä, joina harvoille raadolliset, mutta tarveita tyydyttävät aktit paljastuvat. Täten voisi määritellä pikkupirun asustavan meissä kaikissa. Kristinuskossahan tämä inhimillinen olemuksen ”emergenssi” määritellään perisynniksi. Saharan ajatuksesta Pirun mahdottomuuteen maailmassamme sanottakoon, edellistä soveltaen, että vaikka sarvia ja punaista häntää ei ilmestyisikään, voisimme yhtyä mielipiteiltämme Jumalattomiin aatoksiin kääntämällä arvomme päinvastaisiksi. Tästä tosin viriää kysymys kristillisen arvomaailman antonyymistä; Olisiko kuolema, olemattomuus kuuluva tähän vastakohtaan? Ja jos on, missä järjestyksessä? Sillä kuolema estäisi lopullisesti synnilliset toimet, täten lieventäen tuota satanismia ajankohdasta riippuen. Kuolema, ja sen jälkeinen valinnan mahdottomuus (inhimillisestä näkökulmasta) näyttää olevan joko hyvä tai paha, vastaten elämän valintoja. Saatanallisessa maailmankuvassa ruumis, fyysiset tarpeemme eivät luonnollisesti yhtyisi, mutta asenne on saattanut monia monenmoisiin hautoihin.
VastaaPoistaArjen kurimuksessa
Äpöltsäk
En usko, että mitään itse paholaista olisi olemassa. Se on ihmisten keksimä asia jos tapahtuu jotain pahaa tms.
VastaaPoista-Royal
Oma käsitykseni paholaisesta on Saatana, joka rankaisee elämän aikana pahoja tekoja tehneitä ihmisiä. Hän on Helvetin kuningas, joka aiheuttaa ihmisille kärsimystä ja paha olon tunnetta.
VastaaPoista-trust