Juutalaisen rabbin Martin Buberin mukaan JumalaSTA ei pidä puhua. Se on mahdotonta ja mielivaltaista, Jumalasta voi väittää mitä vain, koska kukaan ei voi tietää hänestä mitään. Jumala on liian käsittämätön, jotta ihminen voisi häntä mitenkään ymmärtää. Buber ei kuitenkaan ole ateisti tai agnostikko. Hän uskoo Jumalaan ja uskonnon ydin on hänen mukaansa siinä, että JumalaLLE voi puhua. Jumala on hän, joka "kuulee ja kuuntelee ihmislasten rukoukset".
Tällöin uskonnon ydin on rukous, ja Jumala on tavallaan suuri kosminen korva.
En tiedä olenko Buberin kanssa samaa mieltä, mutta huomaan pitäväni hänen ajatuksistaan.
Otapa kantaa Buberin väitteisiin: a) Jumalasta ei pidä puhua, koska emme oikeastaan pysty puhumaan hänestä mielekkäästi. b) Jumalalle voi puhua ja uskonnon ytimessä on kokemus, että joku jossakin kuulee rukoukset ja ymmärtää ne.
Haluan ajatella, että on olemassa yksi Jumala, joka kuuntelee kaikkia ihmisiä. Kun kristitty, tai muslimi tai juutalainen tai hindu tms. rukoilevat, uskon, että heitä kaikkia kuuntelee sama Jumala.
VastaaPoista- hepatiitti
Buberin ensimmäinen väite tuntuu järkevältä, mikäli ymmärsin sen mitenkään oikein. Jumala ja uskonnot yleensäkin ovat suuri riidan aihe, eli siitä ei pystytä puhumaan mielekkäästi. Mielipiteet eivät koskaan miellytä kaikkia. Helpompaa olisi, jos jokainen pitäisi uskonnon omana asianaan ja antaisi muiden tehdä samoin. Ongelma on se kun satumme ihmisinä olemaan sangen uteliasta porukkaa ja tapoihin kuuluu udella muiden asioita. Pyrkimyksenä jopa haastaa riitaa tai ainakin synnyttää keskustelua. Jumala on kuitenkin turhauttava väittelyn aihe. Kumpikin on kannallaan ja yhtä oikeassa.
VastaaPoistaJokainen voi mielestäni mielessään uskoa sellaiseen Jumalaan kuin tahtoo, on kyse siitä miten sisimmässään ajattelee ja uskoo, ei siitä kuuluuko esimerkiksi tiettyyn kirkkoon. Näin ollen myös toinen väite on järkevä. Jos näkee aiheelliseksi puhua Jumalalle ja kokee niin saavansa turvaa niin mikä siinä on pahaa. Sen voi tehdä itsekseen nostamatta suurta haloota.
Minä