Jos kristinusko olisi syntynyt Suomessa, taivas kuvattaisiin luultavasti lämpimäksi paikaksi. Aina olisi kesä ja uimavedet olisivat puhtaat.
Ilmestyskirjassa taivas kuvataan hyvin juhlavaksi kultakaupungiksi, esikuvana on ilmeisesti keisarin hovi.Köyhän ja vainotun kirjoittajan taivaassa valtaa pitää hyvä Jumala eikä tyly keisari.
Shakespearella on kuuluisa kuvaus kuolemanjälkeisestä elämästä: ”Kuolla, nukkua vain, ja kenties nähdä unta”.
En kysy uskotko taivaaseen. Kysyn, millainen olisi mielestäsi Taivas, jossa voisit kuvitella viihtyväsi hyvin? Kenties jopa iankaikkisesti.
En usko mihinkään Taivaaseen, mutta jos moinen paikka olisi olemassa, sieltä pitäisi löytyä kaikkea. Kaipaan aika ajoin paljonkin vaihtelua, eli joskus Taivas voisi olla sellainen luontokeskeinen paikka jossa voisi oleilla rauhassa. Välillä taas kaipaisin seuraa, jolloin haluaisin matkustaa ja nähdä paljon kaikkea. Taivas olisi paikka, jossa voisin toteuttaa unelmiani ja välillä kokea vastoinkäymisiä. Toisinaan haluaisin uppoutua kaupungin elämään ja toisinaan nähdä mitä upeimpia paikkoja kaukana kaupungista. Taivas olisi paikka, jossa saisi olla ilman ennakkoluuloja ja tavata erilaisia ihmisiä. Itse asiassa tuo Taivas voisi muistuttaa paljon normaalia elämää, joskin saisin vapaammin ja esteettä valita mitä tekisin, eikä olisi niin paljon kahleita.
VastaaPoistaJuuri tuo herättää kysymyksen mielessäni: Jos taivas olisi tuollainen, miten se voisi miellyttää kaikkia? Ja entä Helvetti? Onko olemassa ihmistä, joka ansaitsisi Ikuisen kärsimyksen? Ehei, ja siksi en usko Taivaaseen, Helvettiin enkä muuhunkaan sellaiseen.
- Sahara
Itse en pidä Taivasta todennäköisimpänä tietoisuuteni ”loppusijoituspaikkana”. Tosin mikäli moinen allekirjoittaneelle suodaan, ja mikäli se myötäilisi inhimillisiä käsityksiäni, se olisi mitä todennäköisemmin yksi täysin elettävä elämänkaari, syntymästä kuolemaan. Siinä ei vain olisi muistoa edellisestä elämästä, jolloin tämä reinkarnaatio suojelisi itseänsä kehitykseltä, joka johtaisi etulyöntiasemaan elämässä ”tulevaisuuden” ennakkotietojen ansiosta, mahdollistaen melkeinpä nähdä maailma sub specie aeternitatis, ajan ja tilan ulkopuolella. Tunteiden kirjo täten jää kokonaiseksi, jolloin voimme saada aikanaan syyn kyseenalaistaa elämän, ja elämisen merkityksen. Älköön myöskään aisteille annettako kategorista koskemattomuutta, joka antaisi olettaa kaikkien aistihavaintojen olevan yhtäarvoisia SUBJEKTIIVISESTI. Tietämättömyys kaikesta tästä antaisi edellä mainituista johtuen vapauden koetella onneansa elämien suhteen (”olemukseni, essentiani ei miellytä minua, kokeillaanpas seuraavaa.”), vapauden arvoista, sillä mikä antaisi elämälle mielekkyyden, jos elämänilon synnyttäjän voisi havaita voivansa muuttaa, ja täten elämän tarkoitus vaatisi enemmän kuin arvot, koska niiden valintaan lienee jotkin kriteerit. Ollapa vapaa, riippumaton!
VastaaPoistaSaharan kysymyksiin vastaisin seuraavasti: Taivaan arvoriippumattomuus yksilöstä antaa syyn taivaan arvostamiseen, tai ei. Miksei illuusio olisi yhtä hyvä, ellei parempi kuin itse luvattava asia? Kestoista nyt satun suosimaan niiden välimaastoa: välittömän ja ainaisen erottajan. Välitönkin voi olla asiasta riippuen kenties mieluisin vaihtoehto, mutta ikuisuus, kronologinen äärettömyys, tuntuu pitävän sisällään vaihtoehtojen, vapauden puutteen. En näe elämää, enkä elämistä, lopettamisen arvoisena: Tyytymättömyys; puutteellisuus antaa meille tarkoituksen tekemiselle, ja tekeminen antaa syyn tyytyväisyydelle. Vaikkakin se olisi vain leukalihasta niukkaa rasittamista viinirypäleen pureksimista varten. Päämäärä, telos, on luonnollisesti hyvä toiminnan suunnittelulle. Toisesta kysymyksestä, eli Helvetin ansaitsevasta ihmisestä, sanottakoon, että Helvetti on heidän, joille Taivas ei ole tavoittelemisen arvoinen: ei edes jälkeen sen, kun on selitetty kaikki sen ihanuudet rajoineen. Heidän vastustava perustavanlaatuisesti Jumalan tahtoa, janoava näkevä maailma sub specie aeternitatis vailla Luojan apua. Mikä Jumalan tahto sitten lienee, perustavanlaatuisesti?
Viidenneksen vilpoisampana
Äpöltsäk
Olen samoilla linjoilla Saharan kanssa, haluaisin taivaan muistuttavan normaalia elämää, vaikkakin parempana. Tästä poiketen ensimmäinen mielikuva Taivaasta on pilviä joiden päällä hengataan, ei kovin mielenkiintoista. En usko Taivaaseen enkä muuhunkaan elämänjälkeiseen elämään, silloinhan elämä ei lopu koskaan, ja se ei ideana kuulosta mitenkään miellyttävältä. Uskon tähän elämään enkä halua jäädä ikuisesti tänne vaeltamaan.
VastaaPoistaMinä
Oletetaan, että uskon taivaaseen. En toivoisi taivaalta mitään muuta, kuin että loppujenlopuksi saisin kaikki minulle rakkaimmat ihmiset sinne kanssani. Virikkeillä, maisemilla yms. ei olisi mitään merkitystä, jos saisin vain vielä viettää aikaa rakkaitteni kanssa.
VastaaPoistaHaluaisin silti, että taivaassa oleskelu ei kestäisi ikuisuuksiin. Olisi kamalaa "elää" ikuisesti. Tietyn ajan jälkeen kaikki ajatukset yms. voisivat alkaa hiipua ja sitten saisi vain levätä rauhassa, ilman mitään tietoisuutta.
- Anonymous
Jos uskoisin taivaaseen, taivas olisi paikka, jossa kaikki asiat olisivat hyvin. Jokaisella olisi kaikki mitä he tarvitsevat, ei olisi sotia, nälänhätää eikä mitään muutakaan tuon tapaista. Mutta sitten kun alkaa miettimään niin kuka jaksaisi ikuisesti tuollaista, että aina saisi kaiken, eikä olisi mitään ongelmia. Se voisi loppujen lopuksi alkaa tylsistyttämään, eikä olisi siihen enää tyytyväinen. Siksi en usko taivaaseen.
VastaaPoista-Royal
Uskon taivaaseen vaikkakin hieman enemmän sielunvaellukseen, koska se kuullostaisi mielestäni hyvältä vaihtoehdolta. Mutta kun on sitten sielunvaellellut tarpeeksi, pääsisi taivaan kultaisista porteista sisään
VastaaPoista-bandida
Taivas jossa viihtyisin hmm...itse kun ajattelen ,että jos uskoisin taivaaseen niin näen taivaan jostakin syystä aina maan kopiona,jossa on vain rauha ja kaikki hyvässä sovussa keskenään.Itse viihtyisen kyllä tälläisessä paikassa.Ihmiset hyvissä suhteissa ja rauha kaikkialla.Tälläiseksi taivas olisikin tarkoitettu.Ei mitään pelkkää Jumalan palvontaa ja isoja Jumala temppeleitä vaan ihan tavallinen rauhaisa paikka ,jossa on kaikille jotain.
VastaaPoista-N4ughtyDog
Uskon että kuoleman jälkeen on vielä elämää. Sitä on vaikea sanoa että päädymmekö mahdollisesti taivaaseen vai synnymmekö uudelleen. Taivas voisi olla rauhallinen ja turvallinen paikka, jossa olisi yksinkertaisesti: hyvä olla. Ystävät, perhe, läheiset ja rakkaat olisivat lähellä ja heidän kanssa voisi viettää aikaa. Uusia ihmisiä voisi myös tavata ja tutustua heihin. Viihdykkeitä olisi sopivasti ja elämän jatkosta voisi nauttia. Olisi kivaa myös seurata maailman tapahtumia ja nähdä omien jälkeläistensä elämää.
VastaaPoista- Tähti
Paratiisin voi ihminen kuvitella ihan itse. Omasta mielestäni se on paikka, jossa kaikki asiat ovat hyvin. Paratiisissa vallitsee rauhallisuus ja turvallisuuden tunne. Kaikki rakkaat ihmiset ovat lähellä. Ihmiset ovat tasa-arvoisia, ei ole sotia ja kaikilla asiat ovat hyvin. Siellä kaikki ovat Jumalan omia työntekijöitä ja elävät ikuisesti ja ei ole huolia ja murheita. Siellä ei myöskään ole kuolemaa. Jokaisella on oma roolinsa paratiisissa ja se on täytettävä pitääkseen kaikkivaltiaan iloisena.
VastaaPoista-trust
Täällä käydyn keskustelun mukaan olisi ilmeisesti toivottavaa, että Taivas muistuttaisi paljon ihmisen maanpäällistä elämää, tosin ilman murheita ja suuria vastoinkäymisiä. Kuulostaa ajatuksena hyvältä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, jaksaisiko ihminen tällaista taivaallista elämää loputtomiin. Tähän kysymykseen on toki mahdotonta saada luotettavaa vastausta.
VastaaPoistaItse en luultavasti välittäisi päätyä Taivaaseen, sen enempää kuin ikuiseen kärsimykseenkään. Jos kuitenkin pitäisi jonkinlainen ideaalinen paratiisi kuvitella, haluaisin sen olevan paikka, jossa ihminen saisi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla ja sen myötä tulla onnelliseksi. Kaikki saisivat toisen mahdollisuuden kokea asioita, joita olisi ollut maan päällä omassa elämässään mahdotonta toteuttaa. Toisaalta ikuinen lepokaan ei omaan korvaani kuulosta ollenkaan pahalta, kun on elämässään tarpeeksi unen puutteesta kärsinyt.
- deftera