Yksi buddhalaisen uskon tavoitteista on kehittää ihmisen kykyä tuntea myötätuntoa toista ihmistä kohtaan. Toisen ihmisen auttamisen ja almujen antamisen ajatellaan myös tuovan hyvää karmaa.
Kansan parissa ylevät periaatteet muuttuvat toisinaan tylymmiksi. Ajatellaan, että kerjäläinen on huonon onnensa ansainnut. Hän on hankkinut huonoa karmaa ja siksi hänestä on tullut kerjäläinen. Munkki taas on pyhä ihminen. Ajatus menee niin, että antamalla munkille almun, saa enemmän hyvää karmaa kuin pitämällä huolta kerjäläisestä. Jotkut luostarit saavat lahjoituksia liiankin kanssa.
Vaan onko tuo ongelma mitenkään pelkästään buddhalaisten? Söpöt, viattomilta vaikuttavat ja miellyttävät ihmiset saavat usein tarvitsemansa avun. Puliukkojen, asunnottomien tai prostituoitujen auttajia ei ole jonoksi asti.
Niin kristillisen kuin buddhalaisen etiikan komeimpiin oivalluksiin kuuluu olla vihonviimeisten puolella. Siddharta Gautama eli Buddha puolusti kastittomia. Jeesuksen väitetään olleen isänmaanpetturien (ns. publikaanit) ja prostituoitujen ystävä.
Tunnistatko ongelman arjesta – onko toisen helpompaa saada apua kuin toisen? Millaisia olisivat nykysuomen esimerkit.
Kommentoithan 23.3. mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti