Kauhistelu on pinnallista ajattelua

Arjen eettinen pohdinta on täynnä kauhistelua, päivittelyä ja itsensä korottamista. Toisen ihmisen tekeminen eettisten virheiden paheksuminen on kovin helppoa. Tyypillisimmin kauhistelun logiikka menee näin:
köyhä ihminen kauhistelee pankkiirien ja sijoittajien ahneutta
rikas pankkiiri kauhistelee köyhien laiskuutta ja avustuksilla elämistä.

Kauhistelun aiheita löytyy loputtomiin, kullekin oman maun mukaan: yksi kauhistelee tiedemiesten geenikokeiluja, toinen esiaviollista seksiä, kolmas vanhoillisuutta. Kauhistelu on helppoa, yritys ymmärtää toisen ihmisen mieltä taas on vaikeaa.

Minä ajattelin tässä vaihteeksi kauhistella kauhistelijoita. Eli siinä samalla hiukan itseäni.

Otapa kantaa: kumpi on yleisempää arjessa a) eettiset mielipiteet, jotka perustuvat harkintaan ja empatiaan (asettuu toisen asemaan), b) moralistiset asenteet, jotka perustuvat tunteeseen ja paheksuntaan?

Kommentoithan viimeistään keskiviikkona 28.3.

Olisiko työttömäksi heittäytyminen väärin?

Usein puhutaan protestanttisesta työetiikasta: ajatuksena on että arkinen työ nähdään suorastaan hengellisenä kutsumuksena. Ahkeruus on keskeinen hyve ja laiskottelua paheksutaan.

Enemmistö työttömistä on joutunut työttömäksi vastoin omaa tahtoaan. Viime aikoina on kuitenkin julkiseen keskusteluun osallistunut muutamia työttömiä, jotka väittävät valinneensa työttömän osan. He tyytyvät suosiolla alhaiseen elintasoon, eivätkä hae töitä. Tämä on herättänyt pahennusta - selvästikään kaikki kansalaiset eivät voisi tehdä samoin. Toisaalta suurin osa ei voisi kuvitellakaan vapaaehtoisesti laskevansa elintasoaan pitkäaikaistyöttömän tasolle.

Otapa kantaa - onko työn tekeminen ihmisen velvollisuus? Vastine sosiaaliturvasta, sairaanhoidosta ja koulutuksesta? Vai onko ihmisellä oikeus valita työttömyys, jos on valmis siitä seuraavaan alhaiseen tulotasoon?

Muista perustella. Ja vastaathan ennen 28.3. mennessä.

Mikä on rangaistuksen tarkoitus?

Oikeuslaitos määrää lain rikkojille erilaisia rangaistuksia sakoista vankeusrangaistuksiin.
Rangaistuksilla on monta tarkoitusta.
a) Tarjota syylliselle mahdollisuus hyvittää tekonsa.
b) Tarjota uhrille hyvitys (rahallinen korvaus, toisinaan mukana myös tunteen tason tarve saada kosto ja sen mukana kokemus, jonkinlaisesta oikeudenmukaisuuden toteutumisesta)
c) Toimia pelotteena, ennaltaehkäistä lisärikoksia.
d) Muuttaa rikollista paremmaksi ihmiseksi.
e) Vankeusrangaituksen osalta - suojella yhteiskuntaa sen vaarallisilta jäseniltä.

Arvioi miten hyvin sakkorangaistukset, ehdollinen vankeus ja ehdoton vankeus toteuttavat näitä tarkoituksia. Missä määrin rangaistuksen tarkoitus riippuu teosta (varkaus, rattijuopumus, talouselämän petos, väkivaltarikokset)?

Muistathan kommentoida viimeistään 28.3.

Millaista on kiusaaminen lukiossa?

Otapa kantaa, oletko lukiossa havainnot jotakin seuraavista:
a) Fyysistä kiusaamista tai sillä uhkaamista.
b) Selkeää järjestelmällistä vihakampanjaa jotakuta kohtaan
c) Toistuvaa huutelua ja nimittelyä jotakuta kohtaan
d) Toistuvaa vähättelyä ja naurahtelua jotakuta kohtaan.
e) Joku jätetään yksin ja huomiotta sillonkin, kun hänen huomioimisensa olisi erittäin luontevaa (esim. tunnin ryhmätöissä)
f) Joku jätetään yksin ja huomiotta, koska ei oikein keksitä luontevaa tapaa huomioida (tämä ei ole kiusaamista, mutta minua alkoi kiinnostaa tämän vaihtoehdon yleisyys).
g)Jotakin muuta, mitä?

Verraten lieväkin vähättely ja huomiotta jättäminen voi olla psyykkisesti kuormittavaa, jos se toistuu usein ja on monen ihmisen toimintatapa. Lievää kiusaamista ei siksi pidä vähätellä. Toisaalta sitä ei pidä myöskään demonisoida: kuka tahansa voi olla ajattelematon. Jos lievä kiusaaminen demonisoidaan "ihmishirvöiden" hommaksi, emme enää pysty tunnistamaan kiusaajaa itsessämme. Silloin emme myöskään pysty pyytämään anteeksi.

Eli... kertokaa: minkälaista kiusaamista olette nähneet tapahtuvan? Entä miten siihen voitaisiin tehokkaimmin puuttua? Mitä voisivat tehdä opettajat? Mitä eri rooleissa olevat opiskelijat?

Vitsailun rajat

Huumori on piristävä osa elämää. Ystävien kesken on paljon kiusoittelua, uskallettuakin sellaista. Olisi sääli, jos siitä pitäisi luopua. Samoin olisi sääli, jos joutuisi koko ajan pelkäämään jokaista sanaansa, ettei vahingossa loukkaa toista.

Missä menee kiusaamisen ja kiusoittelun raja? Luullakseni se menee siinä, pitääkö kohteesta vai ei.Eli:
1) Älä kiusoittele tai muuten laske leikkeiä ihmisestä, josta et pidä.
2) Älä laske leikkiä ihmisestä, joka ei tiedä, että itse asiassa pidät hänestä.
3) Älä laske leikkiä kenestäkään silloin, kun olet pahalla päällä.(Sävystä tulee väkisinkin aggressiivinen)
4) Älä kerro samaa vitsiä/kiusoittelun aihetta samasta ihmisestä montaa kertaa. (Vaikka pitäisit ihmisestä, sinulla voi olla tiedostamattomia aggressioita. Tarve toistaa samaa vitsiä monta kertaa vihjaa tähän mahdollisuuteen)
5) Älä kerro selän takana vitsiä, jota et voisi kertoa - loukkaamatta - kasvotusten.

Otapa kantaa: Tuleeko mieleesi arjen esimerkkejä siitä, miten vitsailu ja "läpän heitto" on mennyt ilkeän puolelle? Osaatko antaa lisää vinkkejä, mistä tunnistaa, onko mielessä pyörivä läppä sopivaa vai ei.

Pitääkö kaikkea julkaista?

Olet päätoimittaja ja saat tietoosi herkullisen juorun ministeritason poliitikon seksihölmöilyistä. Juttu möisi lehteä ja toisi sinulle kunniaa. Laitat huippureportterisi tutkimaan asiaa. Hän saa selville, että kyse ei ole vain juorusta, tieto pitää paikkansa.

Ministeri on hoitanut työnsä ministerinä hyvin. Hänen seksihölmöilynsä ei ollut lainvastainen, mutta se kertoi huonosta harkintakyvystä ja paljasti, ettei ministeri ole uskollinen kumppanilleen. Jutun paljastaminen tuottaa tuskaa ministerin perheelle ja saattaa vaarantaa hänen uransa.

Julkaisisitko jutun? Muista perustella.

Kommentoithan 29.3. mennessä

Kuinka kauan tekijänoikeuden pitäisi olla voimassa

Useimmissa länsimaissa tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta. On aika selvää, ettei tämä palvele ensijaisesti tekijän etuja. Eikö paljon vähempi riittäisi? Miksi tekijän perikunnat saisivat rajoittaa teoksen käyttöä? Eikö suurin osa elokuvista, musiikista, kirjoista ole tavalla tai toisella vanhojen teosten uudelleenvirityksiä? Hyödyttääkö nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö enemmän taiteen tekijöitä vai heidän levy-yhtiöidensä juristeja? Puhumattakaan siitä, miten patenttilainsäädäntö saattaa hidastaa vaikkapa lääketieteen kehtiystä. Tai siitä, että kännykkävalmistajan kohtaloksi voi koitua jokin mitätön huolimattomuus patenttilakien noudattamisessa.

Otapa kantaa, kuinka kauan tekijänoikeuden pitäisi olla voimassa: a) Nykyinen lainsäändäntö, eli 70 vuotta tekijän kuolemasta. b) 70 vuotta teoksen julkaisemisesta. c) 10 vuotta teoksen julkaisemisesta. d) Luovutaan tekijänoikeuksista kokonaan.

Kommentoithan 29.3.mennessä

Seksuaalivähemmistöt ja seurausetiikka

Varastaminen on väärin, koska se on epäreilua ja haitallista varkauden kohteelle.
Väkivalta on väärin, koska se tuottaa uhrille pelkoja, traumoja, kipuja, vammoja...
Suurin osa arjen moraalipohdinnoista ratkeaa hyvin yksinkertaisella seurauseettisellä pohdinnalla. "Elä ja anna muiden elää" -periaatteen mukaisesti ei olla kieltämässä asioita, joista ei ole muille haittaa.

Jostakin syystä seksuaalietiikka ei aina seuraa samaa kaavaa. Homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus herättävät vastustusta ja moraalista närkästystä, vaikka toisen ihmisen homoseksuaalisuudesta ei ole toiselle haittaa (jos menetettyä heteroseksuaalista suhteen mahdollisuutta ei lasketa).

Uskonnollisesti konservatiiveilla ja fundamentalisteilla on tähän omat ymmärrettävät syynsä. He kokevat velvollisuudekseen seurata raamatun kieltoja ja kehotuksia mahdollisimman pilkuntarkasti.

Homo- tai transseksuaalien kokemasta paheksunnasta ja syrjinnästä kuitenkin vain (pieni?) osa selittyy uskonnolla.  Otapa kantaa - miten selittyy maallistuneiden ihmisten vaikeus hyväksyä homo- tai transseksuaalisuutta?

Kommentoithan ennen torstaita 29.3.

Avioeron etiikka

Otapa kantaa: onko turhia tai moraalisesti vääriä avioeroja? Jos on niin, millä perusteella.
Entä millaisia kysymyksiä liittyy avioeron toteuttamiseen? Onko mahdollista erota ystävinä? Millaisia kyseenalaisia kostotoimia eroavat puolisot saattavat tehdä toisilleen?

Kommentoithan torstai 29.3. mennessä.

Ketä pitäisi auttaa?

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen ehdotti taannoin, että Suomen pitäisi suosia pakolaispolitiikassa vainottuja kristittyjä. Perusteeksi hän sanoi, että krisitityt sopeutuisivat paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan kuin monet muut.

Otapa kantaa - oletko Päivi Räsäsen kanssa samaa mieltä vai eri mieltä. Miten perustelet?

Entä onko suomalaisilla ensisijainen velvollisuus auttaa muita suomalaisia? Vai onko meillä pikemmin ensisijainen velvollisuus auttaa heitä, joiden hätä on suurin? Muista perustella.

Ja kommentoithan ennen 23.3.

Priorisointiharjoite

Kuvittele, että valtiontalous romahtaisi ja terveydenhuollostakin olisi pakko säästää. Kaikki moraalisesti helpot ratkaisut olisi jo käytetty ja säästötarvetta olisi vielä jäljellä. Ota kantaa, miten säästöt pitäisi tehdä, jos vaihtoehdot olisivat seuraavanlaisia:
a) Säästetään juustohöylällä kaikista vähän.
b) Säästetään hoidoista, jotka eivät ole erityisen tehokkaita. Olkoonkin, että ne saattavat olla ainoita hoitoja vaikeisiin ja vakaviin vaivoihin.
c) Säästetään itseaiheutettujen sairauksien hoidosta, esim. tupakoitsijan keuhkosyöpä, alkoholistin maksavaivat...
d) Lasketaan lääkärien ja sairaanhoitajien palkkoja silläkin uhalla, että taitavimmat lähtevät ulkomaille paremman palkan perässä.
e) Säästetään sellaisten tautien hoidosta, jotka eivät vaaranna ihmisen henkeä olkoonkin, että ne voivat merkittävästi parantaa elämän laatua.
f) Hoidetaan yhteiskunnan varoin vain kaikkein köyhimmät. Työssäkäyvät saavat hankkia oman sairasvakuutuksen kattamaan mahdolliset hoitokulunsa.

Oikeassa tilanteessa olisi varmaan mahdollista keksiä parempiakin vaihtoehtoja, mutta tässä eettisessä harjoitteessa, joudut valitsemaan yhden näistä tarjotuista vaihtoehdoista. Minkä valitset ja miten perustelet?

Muista kommentoida ennen 23.3.

Voiko rakkauteen käskeä?

Kristillisen etiikan ytimeen kuuluu rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäsi. Kristillisessä avioliitossa luvataan rakastaa puolisoa niin myötä- kuin vastamäessä.

Jos rakkaus on voimakas intohimoinen tunne, voiko sitä vaatia. Eikö rakkaus tunteena ole oikukas ja ihmisen tahdon tavoittamattomissa. Mitä kristillinen rakkaus siis on?

Onko se tunne?

Vai onko rakkaus asenne, ajatus, tai ajatusleikki, joka auttaa löytämään oikean teon: tee tekoja, joita rakastava ihminen tekisi.

Vai onko rakkaus tahdon asia, halua suhtautua toiseen rakastavasti.

Vai onko rakkaus jonkinlainen eri elämänvaiheissa muuttuva yhdistelmä näistä kaikista?

Vai jotain ihan muuta.

Eli – mitä rakkaus on?

Laitathan kommenttisi ennen 23.3.

Jakaa kakku vai kasvattaa sitä, siinä pulma

Päivän ajatusleikki.
Kuvitellaan, että tietäisimme päätöstemme vaikutukset varmuudella etukäteen.
Kuvitellaan, että saisimme jakaa miljardi euroa suomalaisille.
Kuvitellaan edelleen, että meillä olisi vain kaksi vaihtoehtoa.
a) Kaikki rahat käytettäisiin tuloerojen tasaamiseen, siten, että kaikkein köyhimmät saisivat eniten, köyhähköt jonkin verran, keskituloiset ja rikkaat eivät mitään.
b) Kaikki rahat annettaisiin rikkaimpien ihmisten yrityksiin. Tuettuina nuo yritykset tuottaisivat 200 miljoonaa lisää verotuottoa, joka jaettaisiin köyhille.
Vaihtoehdossa a kakku jaettaisiin tasa-arvoisesti. Vaihtoehdossa b kakku jaettaisiin epäreilusti, mutta sillä saataisiin jaettava kakku kasvamaan jonkin verran.
Kumman vaihtoehdon valitsisit.
Entä miten valintaasi vaikuttaisi seuraavat seikat:
- kuinka suuren määrän lisärahaa rikkaisiin panostaminen tuottaisi
- kuinka suuressa köyhyydessä köyhimmät eläisivät (vrt. nälänhätä / ei rahaa lomailuun).
Entä mitä mieltä olet väitteestä, että köyhyys voi olla myös suhteellista?
Keskivertoa selvästi köyhempi suomalainen olisi Intiassa vähintäänkin keskituloinen. Mutta on helpompaa olla köyhä köyhien yhteiskunnassa kuin köyhä vauraiden yhteiskunnassa. 

Kommentoithan ennen pe. 23.3.

Vimppanat tulevat ensimmäisiksi

Yksi buddhalaisen uskon tavoitteista on kehittää ihmisen kykyä tuntea myötätuntoa toista ihmistä kohtaan. Toisen ihmisen auttamisen ja almujen antamisen ajatellaan myös tuovan hyvää karmaa. 

Kansan parissa ylevät periaatteet muuttuvat toisinaan tylymmiksi. Ajatellaan, että kerjäläinen on huonon onnensa ansainnut. Hän on hankkinut huonoa karmaa ja siksi hänestä on tullut kerjäläinen. Munkki taas on pyhä ihminen. Ajatus menee niin, että antamalla munkille almun, saa enemmän hyvää karmaa kuin pitämällä huolta kerjäläisestä. Jotkut luostarit saavat lahjoituksia liiankin kanssa.

Vaan onko tuo ongelma mitenkään pelkästään buddhalaisten? Söpöt, viattomilta vaikuttavat ja miellyttävät ihmiset saavat usein tarvitsemansa avun.  Puliukkojen, asunnottomien tai prostituoitujen auttajia ei ole jonoksi asti.

Niin kristillisen kuin buddhalaisen etiikan komeimpiin oivalluksiin kuuluu olla vihonviimeisten puolella. Siddharta Gautama eli Buddha puolusti kastittomia. Jeesuksen väitetään olleen isänmaanpetturien (ns. publikaanit) ja prostituoitujen ystävä.

Tunnistatko ongelman arjesta – onko toisen helpompaa saada apua kuin toisen? Millaisia olisivat nykysuomen esimerkit.

Kommentoithan 23.3. mennessä.

Lain henki vai kirjain?

Islam kieltää koronoton, kuten kielsi kristinuskokin keskiajalla. Pankkijärjestelmää kuitenkin tarvitaan, joten keskiaikaiset kristityt sallivat koronoton juutalaisille. Nykyään kristityt sallivat pankkitoiminnan, joskin pankkilaitosten moraalia toisinaan arvostellaan – luultavasti hyvästä syystä.

Islamissa koronotto on yhä kiellettyä, mutta kiellon tarkasta sisällöstä on erilaisia tulkintoja. Joissakin islamilaisissa pankeissa tilillä olevalle rahalle ei makseta korkoa, mutta se sijoitetaan esim. osakkeisiin ja saatu voitto jaetaan pankin ja asiakkaan kesken. Kyse ei ole korosta, vaan yhteisestä liiketoimesta.

Niin kristittyjen kuin muslimienkin tunnontarkkuudessa on suuria eroja. Osa Suomessa asuvista uskovista muslimeista esimerkiksi pyytää, ettei pankki maksaisi heille korkoa. Toiset ottavat tarjotun koron vastaan, mutta ohjaavat tuoton hyväntekeväisyyteen. Kolmannet tulkitsevat koronoton kiellon väljemmin – toisen hädänalaista tilaa ei saa käyttää hyväkseen, mutta normaalit lainat ja talletukset tavanomaisine korkoineen ovat sallittuja.

Lähes kaikissa uskonnoissa voidaan havaita tämä jako: Toiset kokevat, että myös lain kirjainta pitää noudattaa. Jos lakia alkaa kovasti tulkita, sen saa helposti väännettyä mieleisekseen. Tällöin ihminen joutuu moraalin kaltevalle pinnalle ja rappeutuu. Toiset taas ajattelevat, että lain kirjaimellinen tulkinta johtaa aivan liian usein vanhentuneisiin ja jopa julmiin käytänteisiin.

a)      Lain henki on tärkeintä ja lain kirjaimellinen noudattaminen johtaa usein lain tarkoituksen vastaisiin tuloksiin.
b)       Sekä lain kirjainta että henkeä pitää noudattaa. Muutoin ihminen pääsee vääntelemään lain aina mieleisekseen.

Kumpaan tulkintaan sinä kallistut? Kerrothan myös esimerkkejä

Kommentoithan ennen 23.3.

Myötätuntoa oppimassa

Buddhalaisessa ajattelussa ihminen voi kehittää eettistä kykyään mietiskelyn avulla. Esimerkiksi myötätuntoista suhtautumista vaikkapa ärsyttäviin ihmisiin voi opetella erilaisten mietiskelyharjoitusten avulla.

Aivotutkijat ovat paikantaneet aivoalueita, jotka ovat aktiivisia kun ihminen suhtautuu toiseen empaattisesti ja myötätuntoisesti. Tutkimuksissa havaittiin, että kauan myötätuntomietiskelyä harjoitelleiden munkkien aivot aktivoituivat muita koehenkilöitä enemmän ns. myötätuntoalueilla. Vaikutus havaittiin jopa niillä koehenkilöillä, jotka olivat harjoitelleet myötätuntomietiskelyä vain muutaman kuukauden.

Otapa kantaa - voisiko ihmisestä kehittyä parempi ihminen mietiskelyn avulla? Ja voisiko mietiskely toimia aivan maallisista tai kristillisistäkin lähtökohdista käsin - ilman buddhalaista luostarielämää ja oppirakenteita?

Kommentointi ennen perjantaita 23.3.

Kungfutsen oppilaana

Kun oppimista tutkitaan länsimaissa, opintomenetys on parhain kouluissa joissa on suhteellisen pieni luokkakoko ja opettajat käyttävät oppilasta aktivoivia menetelmiä. Kiinassa ja laajemmin Aasian maissa luokkakoot ovat suuria ja luokkaopetus usein ulkolukua ja pänttäämistä painottavaa. Silti aasialaiset maat suorastaan loistavat kouluvertailuissa, hyvin pärjännyttä Suomeakin paremmin.

Yhdeksi selittäväksi tekijäksi on arveltu kungfutselaista etiikkaa, joka korostaa, että ihminen on muokattavissa ja menestys on ahkeruudesta kiinni. Lännessä korostetaan usein älyn ja lahjakkuuden merkitystä. Toinen tekijä on aasialainen yhteisöllisyys – perheet ovat hyvin kiinnostuneita lasten opintomenestyksestä ja lapset ahkeroivat tuottaakseen perheelleen kunniaa.

En kaipaa Suomeen suuria ryhmäkokoja tai ulkoapänttäämisen ideologiaa tai lapsiaan menestykseen piiskaavia "tiikeriäitejä". Kungfutselainen näkemys ahkeruudesta lahjakkuutta tärkeämpänä on kuitenkin mielestäni viisas ja se saa tukea myös länsimaisten psykologien tutkimuksista.

Otapa kantaa, mikä kumpi väitteistä on lähinnä omaa mielipidettäsi, ja miksi. Entä tunnistatko, kumpi väitteistä on kungfutselaisempi:

a)      Jokaisella ihmisellä on oma lahjakkuuden lajinsa. Se pitää löytää ja sitä kehittää, että menestyisi. Yksilön onni ja menestys ovat pohjimmiltaan itsestä kiinni.  
b)      Ihmisen onni ja kunniallinen elämä syntyy siitä, että hän täyttää velvollisuutensa yhteisöään kohtaan. Ihminen voi ja hänen pitää kehittää itseään niissä asioissa, joiden osaamista tarvitaan.

Kommentointi ennen perjantaita 23.3.

Onko ihminen vastuussa luonteestaan?

Hyveet ovat moraalisesti jaloja luonteenpiirteitä. Hyvä ihminen kehittää luonnettaan, kehittyy ihmisenä. Luonteensa jalostaminen on jopa keskeisempää kuin yksittäisten tekojen moraalisuus. Oletko samaa mieltä?

Vastakkaisen kannan mukaan ihminen voi olla millainen lystää, kunhan ei tekojen tasolla tee mitään väärää.

Kumpi väite on lähempänä sinun kantaasi. Muista perustella.

Jos haluat, että huomioin kommenttisi arvioinnissa, kommentoi ennen perjantaita 23.3.

Mitä tehdä, kun tekonsa seurausta ei voi tietää etukäteen?

Hyvä ystäväsi juo liikaa alkoholia.
Hän suuttuu varmuudella, jos siitä sanoo.
Näin tapahtuu, sanotpa asiasta miten kauniisti hyvänsä.
Sanominen saattaa pysäyttää häntä miettimään asiaa.
Se voi myös tehdä hänestä entistä uhmakkaamman.
Et voi tietää.

Mitä sinun pitäisi tehdä? Mikä olisi oikein?

Jos haluat, että huomioin osallistumisesi arvostelussa, kirjoita kommentisi ennen 23.3.

Onko hyväntekeminen taito- vai tahtolaji?

Onko auttaminen taitolaji? Tärkeintä ovat tulokset ja taito.

Vai onko auttaminen tahtolaji? Tärkeintä hyvä tahto ja tarkoitus. Tuleeko mieleesi esimerkkejä hyväntahtoisista ihmisistä, jotka ovat saaneet aikaan pahaa? Entä ihmisistä, joiden apu on ollut taitamatonta, mutta silti tarpeellista ja hyvää?

Vai pitääkö ajatella, että eri ammateissa on syytä arvostaa eri hyveitä:
Kirurgin tai siltainsinöörin hyveisiin kuuluisi ennenkaikkea korkea osaaminen, ammattitaito. Ystävällisyyys ja rehellisyys eivät olisi heidän kohdallaan yhtä tärkeitä.

Lastentarhanopettajan hyveissä korostuisi ystävällisyys ja rehellisyys, taitavuuden tai ahkeruuden ollessa vähemmän tärkeitä.

Jos hyväksyt idean, että eri ammatit vaativat erilaisia hyveitä, kerro millaisia hyveitä kuuluu sinun eniten arvostamiisi ammatteihin.

Jos haluat, että huomioin osallistumisesi arvostelussa, kommentoi ennen pe. 16.3.

Onko Rodin Hood sankarisi?

Esitän saman kysymyksen kuin oppitunnilla: toimiiko Robin Hood oikein varastaessaan rikkailta ja antaessaan köyhille?

Entä nörttihakkeri, joka ohjelmoisi suuryhtiöiden voittoja vaikkapa Unicefin tai SPR:n tileille?

Monesti puhutaan moraalin kaltevasta pinnasta - jos alkaa varastaa rikkailta auttaakseen köyhiä, alkaa vähitellen varastaa ihan vain itselleenkin. Jos tarkoitus pyhittää keinot, ja ihminen alkaa tehdä kyseenalaisia tekoja, hänen omatuntonsa kuuroutuu. Ihminen aloittaa Robin Hoodina, mutta muuttuu varsin nopeasti tavalliseksi maantierosvoksi. Miten todennäköisenä pidät tätä vaihtoehtoa?

Usein varoitellaan myös ottamasta oikeutta omiin käsiinsä. Miten sitä perustellaan? Miksi oikeuslaitos päättää rangaistuksista eikä uhri?

Muista perustella.

Jos haluat, että huomioin osallistumisesi arvostelussa, kommentoi ennen perjatai 16.3. oppituntia.

Onko magneetilla sielu?

Bakteerit osaavat paeta myrkyllistä ainetta vetäytymällä kauemmaksi. Kurkussamme tai suolistossamme asustelevat bakteeriyhteisöt osaavat myös toimia yhdessä ja puolustaa valloittamaansa suotuisaa aluetta. Onko niillä sielu? Suunnittelevatko ne toimintaansa?

Keskiajan teologit miettivät, onko magneetilla sielu. Magneetti on elonta ainetta, mutta sillä on ihmeellinen kyky liikuttaa toista magneettia. Keskiaikaisen mielen oli vaikea hyväksyä, että eloton aine voisi toimia mielekkäästi ja aktiivisesti.

Nykyajan ihminen tuskin uskoo, että magneetilla tai bakteerilla on sielua. Bakteeri ei tajua myrkkyä vaaralliseksi, sen enempää kuin kello tajuaa näyttävänsä aikaa.

Entä onko ihmisellä sielu? Rene Descartesin mielestä ihmisellä täytyy olla aineeton sielu, koska muutoin olisimme koneita. Hän päätteli, että aine on luonnonlakien alaista ja jos ihminen olisi vain ainetta, hänellä ei voisi olla vapaata tahtoa. Sielun Descartes sijoitti käpyrauhaseen, koska se ei ollut jakautunut kahtia kuten isotaivot tai pikkuaivot. Kartesiolaisuus on arkiajattelussa yleistä ja siitä on helppo johtaa kuolemattomuuden ajatus: kuoleman jälkeen ihmisen ruumis maatuu, mutta sielu jää henkiin.

Mitä sanoo nykytiede? Aineeton sielu voi olla olemassa tai sitten ei. Siihen tiede ei oikein osaa ottaa kantaa. Se voidaan kuitenkin todeta, että ihmisen mieli on varmuudella kytköksissä aineeseen, aivoihin. Aivovaurio voi jopa muuttaa luonnetta tai heikentää ihmisen kykyä moraaliseen harkintaan. (Ja käpyrauhasen suhteen Descartes oli täysin hakoteillä.)

Ajattelumme, tunteemme ja muistimme syntyvät hermosolujen toiminnasta. Tarkoittaako tämä sitä, että tahdonvapautta ei ole? Ei välttämättä. Descartesin aikalainen Spinoza osui luultavasti lähemmäksi totuutta ajatellessaan, että tahdonvapaus ei vaadi aineetonta sielua, koska vapaus on aineen ominaisuus.

Aivotutkimuksen näkökulmasta tahdonvapaus menee suunnilleen näin: Emme voi tahdollamme päättää ketä rakastamme tai päättää lakata vihaamasta jotakuta tms. Sen sijaan voimme aivojemme otsalohkon avulla hillitä itseämme. En voi estää itseäni suuttumasta, mutta voin vallan mainiosti säädellä sitä, miten suuttumustani ilmaisen. Eri asia on, jos joudun kolariin ja tietyt alueet otsalohkostani vaurioituvat.

Otapa kantaa: a) Onko ihmisellä sielu? b) Mitä sielun käsitteellä tarkoitetaan?   c) Onko aineeton sielu välttämätön edellytys sille, että meillä olisi tahdonvapaus d) Jos ihmisen kyky moraaliseen toimintaa heikentyy otsalohkovaurion takia, onko hän yhä yhtä paljon vastuussa teoistaan kuin ennen?

Elämän tarkoitus

Kysymys liittyen tämän päivän oppituntiin.
Mikä seuraavista vaihtoehdoista tuntuu oikeimmalta:
a) Ihmisen elämällä on jokin tietty tarkoitus. Sen voi voi löytää, kun sitä sitkeästi etsii
b) Jokaisen ihmisen elämällä on omanlaisensa tarkoitus. Jokaisen pitää löytää oman elämänsä tarkoitus.
c) Mitään tiettyä elämäntarkoitusta ei ole. Elämäntarkoitusta ei pidä etsiä, se pitää luoda itse.
d) Elämällä ei ole tarkoitusta.
e) Jokin muu, mikä?

Kissan sielu?

Muinaisessa Egyptissä muumioitiin ihmisten lisäksi myös eläimiä. Ns. kissamuumiot olivat yleisiä ja liittyivät toisinaan kissajumala Bastetin kulttiin. Bastet oli raskaana olevien naisten suojelija, sekä musiikin tanssin ja nautinnon jumala. Lisäksi hän saattoi suojella pahoilta hengiltä. Osa kissamuumioista lienee ollut uhreja hänelle. Toisissa kissamuumioissa on saattanut olla ideana, että rakas lemmikki seuraa omistajaansa kuolemanjälkeiseen elämään.

Kristinuskossa ihminen ymmärretään Jumalan kuvaksi ja siten muuta luontoa korkeammaksi. Esimerkiksi kuuluisa teologi Tuomas Akvinolainen ajatteli eläimen sielun tuhoutuvan sen ruumiin kuollessa - kuoleman jälkeinen elämä olisi siten varattu vain ihmisille. Toisaalta keskiaikaisten kristittyjen suhde eläimiin vaihteli, esimerkiksi Franciscus Assisilaisen väitetään jopa saarnanneen eläimille.

Oman omituisen lisänsä aiheeseen tuovat keskiaikaiset, viralliset oikeudenkäynnit, joissa syytettyina oli eläin. Esimerkiksi sika, joka oli surmannut vauvan, tuomittiin kuolemaan, eikä sen lihaa saanut syödä. Teologisen perustan näille oikeudenkäynneille loi raamatunkohta: "Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, niin härkä kivitettäköön älköönkä sen lihaa syötäkö, mutta härän omistaja olkoon vapaa rangaistuksesta." (2 Ms. 21:28). Eläimille nimitettiin keskiaikaisissa oikeudenkäynneissä  asianajajakin. On jopa löydetty maininta oikeudenkäynnistä hyttysiä vastaan, joskin oikeus päätyi vapauttavaan tuomioon, mikä olikin hyvä, sillä syytetyt eivät ilmestyneet paikalle.

Oma lapsuudentraumani liittyy kissaan: Olin noin nelivuotias, kun näin miten hyvin rakas kissamme jäi auton alle. Minua lohdutettiin, että kissat pääsevät omaan taivaaseensa. Tuomas Akvinolainen olisi ollut moisesta lohduttelusta kauhuissaan, Franciscus Assisilainen olisi ehkä uskonut lohdutukset itsekin.

Mitä mieltä sinä olet? Onko eläimillä sielu? Entä onko ihminen eläin? Onko eläimillä tietoisuus ja tunteita?

Ovatko uskovaiset hyviä ihmisiä?

Vanhan väitteen mukaan uskonto
a)    ei tee pahasta ihmisestä hyvää
b)    eikä muuta hyvää ihmistä pahaksi
mutta uskonto voi tehdä
c)    pahasta ihmisestä vielä pahemman
d)    ja hyvästä vielä paremman

Uskonto on tämän väitteen mukaan eettinen vipu. Julma ihminen voi uskonnon takia unohtaa kaikki estonsa. Hän ei sääli toisinajattelevia lainkaan, koska uskoo näiden olevan paholaisen asialla. Empaattinen ja ihmisrakas ihminen taas voi saada uskonnosta lisävoimia ja motivaatiota toimia muiden hyväksi.

Jotkut narkomaanit ja väkivaltaiset ihmiset ovat onnistuneet pääsemään irti vakavista ongelmistaan uskonnon avulla. Siksi ehkä tarvitaan vielä ainakin yksi vaihtoehto:
e)    Uskonto voi auttaa ongelmaista ihmistä pääsemään takaisin raiteilleen.

Mitä mieltä sinä olet? Vaikuttaako uskonto ihmisen kykyyn ja haluun olla moraalisesti hyvä, lämmin, empaattinen ja vastuuntuntoinen?

Mistä on paratiisi tehty?

Jos kristinusko olisi syntynyt Suomessa, taivas kuvattaisiin luultavasti lämpimäksi paikaksi. Aina olisi kesä ja uimavedet olisivat puhtaat. 

Ilmestyskirjassa taivas kuvataan hyvin juhlavaksi kultakaupungiksi, esikuvana on ilmeisesti keisarin hovi.Köyhän ja vainotun kirjoittajan taivaassa valtaa pitää hyvä Jumala eikä tyly keisari.

Shakespearella on kuuluisa kuvaus kuolemanjälkeisestä elämästä: ”Kuolla, nukkua vain, ja kenties nähdä unta”.

En kysy uskotko taivaaseen. Kysyn, millainen olisi mielestäsi Taivas, jossa voisit kuvitella viihtyväsi hyvin? Kenties jopa iankaikkisesti.

Äiti meidän joka olet taivaassa

Astronautilta kysyttiin, oliko hän löytänyt avaruudesta Jumalaa. Astronautti nyökkäsi myöntävästi.
- Millainen hän on? kysyivät uteliaat.
- She is black, vastasi astronautti.

Länsimainen taide kuvaa Jumalan usein valkoihoiseksi iäkkääksi mieheksi. Harmaat hiukset ja parta kuuluvat useinmiten kuvaan. Mutta onko Jumalalla todella keho ja sukupuoli? Kuinka konkreettiseksi Jumala todella ajatellaan.

Mitä mieltä sinä olet? Voisiko isä meidän rukouksen halutessaan lausua myös äiti meidän rukouksena? Onko Jumalalla sukupuoli ja ihonväri, keho?

Enkeleitä onko heitä?

Enkeli ymmärretään yleensä taivaalliseksi henkiolennoksi, joka avustaa Jumalaa. Raamatussa enkelit tuovat Jumalalta viestejä, mutta myös suojelevat ihmisiä tai käyvät sotaa paholaista vastaan.

Erityisen suosituksi on tullut ajatus suojelusenkeleistä. 1200 –luvulla elänyt kuuluisa teologi Tuomas Akvinolainen ajatteli, että jokainen ihminen saa syntyessään oman suojelusenkelin, mutta vasta kasteessa hänelle annetaan täydet toimintavaltuudet.

Enkeli on varsin helppo tulkita myös psykologisesti. Lapsi tarvitsee paljon turvaa ja vanhemmat eivät ole aina suojelemassa. Tästä syystä ajatus suojelusenkelistä on kovin lohduttava.

Niin tai näin, enkelin idea on suosittu ja rakastettu. Enkelinkuvia on lukemattomissa pienissä tauluissa, kiiltokuvissa ja koristeissa. 

Mitä sinä tuumit? Mistä ihmiset puhuvat, kun he puhuvat enkeleistä? 

Mitä ajatella paholaisesta?

Koraanin mukaan mahtava enkeliruhtinas Iblis kieltäytyi kumartamasta ensimmäistä ihmistä eli Aadamia, vaikka Allah käski. Tottelemattomuus suisti Ibliksen taivaasta ja hänestä tuli Allahin vastustaja. Juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa esiintyy ajatus Jumalan vastustajasta, paholaisesta. Se, mitä paholaisella tarkoitetaan, vaihtelee suuresti. 

Jotkut uskovat, että maailmassa esiintyvän pahuuden taustalla on ainakin osin, jonkinlainen tunteva ja pahaa tahtova yliluonnollinen voima. Hieman kuin Voldemort Pottereissa tai Sauron Tarussa sormusten herrasta.

Liberaalimmasta näkökulmasta katsoen paholainen on uskonnollinen kielikuva. Paholaista ei tällöin ymmärretä yliluonnolliseksi olennoksi laisinkaan, vaan osaksi ihmisen omaa mieltä. Hieman kuin sarjakuvassa, jossa Aku Ankka kuuntelee vuorotellen sisäistä enkeliään ja sisäistä paholaistaan. 

Uskontojen kriitikkojen mielestä paholainen on yksi uskonnollisten ihmisten keinosta pelotella ihmisiä. Paholainen voi liittyä myös uskontojen väliseen vihanpitoon: kristittyjen mielestä liettualaisten ukkosenjumala ”Perkunas” onkin paholainen. 

Mitä mieltä sinä olet? Miten ymmärrät termin paholainen? 

Onko Jumala suuri kosminen korva?

Juutalaisen rabbin Martin Buberin mukaan JumalaSTA ei pidä puhua. Se on mahdotonta ja mielivaltaista, Jumalasta voi väittää mitä vain, koska kukaan ei voi tietää hänestä mitään. Jumala on liian käsittämätön, jotta ihminen voisi häntä mitenkään ymmärtää. Buber ei kuitenkaan ole ateisti tai agnostikko. Hän uskoo Jumalaan ja uskonnon ydin on hänen mukaansa siinä, että JumalaLLE voi puhua. Jumala on hän, joka "kuulee ja kuuntelee ihmislasten rukoukset".

Tällöin uskonnon ydin on rukous, ja Jumala on tavallaan suuri kosminen korva.
En tiedä olenko Buberin kanssa samaa mieltä, mutta huomaan pitäväni hänen ajatuksistaan.

Otapa kantaa Buberin väitteisiin: a) Jumalasta ei pidä puhua, koska emme oikeastaan pysty puhumaan hänestä mielekkäästi. b) Jumalalle voi puhua ja uskonnon ytimessä on kokemus, että joku jossakin kuulee rukoukset ja ymmärtää ne.

Uskooko vedonlyöjä Jumalaan?

Ranskalainen 1600 -luvulla elänyt matemaatikko ja filosofi Blaise Pascal laskeskeli, että uhkapelurin kannattaa uskoa Jumalaan. Ideana on, että panos Jumalaan uskomisessa on varsin pieni - ihminen joutuu luopumaan joistakuista paheistaan. Samalla voittomahdollisuus on määrättömän suuri, ikuinen elämä Paratiisissa. Lisäksi ajatuksena on, että uskomatta jättämisellä ei voita paljoakaan, mutta riskinä on ikuiset kärsimykset helvetissä.

Pascalin logiikka tuntuu minusta hieman kierolta. Uhkapelurin usko ei ole uskoa ollenkaan, se on yritysjohtajan kustannuslaskelma.  Pascalin vaaka myös pelkistää vaihtoehtoja liikaa, sillä onhan mahdollista, että:
a) Jumala ei välitä siitä, uskotaanko häneen vai ei
b) Vedonlyöjä sattuu uskomaan väärään Jumalaan ja saa rangaistuksen
c) Suhteellisen säädyllinen elämä ei ole uhraus, vaan tie onneen niin uskovalle kuin ateistille.

Vaan mitä mieltä sinä olet? Onko Jumalaan uskominen järkevä valinta? Ratkaisevatko ihmiset mielipiteensä Jumalasta järjen vai tunteen avulla? Toimiiko Pascalin vaaka tämän asian ratkaisemisessa?

Muinais-Babylonialainen jumala tai pahahenki työssään